KPL 20.

Maisemalla tarkoitetaan maantieteessä ihmisen näköaistillaan havaitsemaa kaukonäkymää eli kaukoympäristöä.
Maisema voidaan jakaa luonnon- ja kulttuurimaisemiin.
Luonnonmaisemia ovat alueet, joiden kehitys on suurelta osin luonnon muokkaavaa.
Kulttuurimaisemassa ihmisen toiminta on hallitsevassa osassa.
Maalaismaisema = perinne maisema

Visuaalista maisemaa häiritseviä tai rikkovia tekijöitä kutsutaan maisemahäiriöiksi tai maisemavaurioiksi.

Japanista löytyy monenlaista maisemaa.

KPL 19.

Mannerjäätikkö muovaa maisemaa, kun se hioo kallioperää ja kasaa moreenia. Mannerjäätikön sulamisvedet lajittelevat ainekset hiekaksi soraksi ja saveksi, jotka sulavesivirtojen avulla kasautuvat eri paikkoihin ceden virtausnopeuden mukaan.

Silokalliot ja drumliinit ovat mannerjäätikön etenemisestä johtuvia pinnanmuotoja. Sandurit, harjut ja deltat taas ovat maanerjäätikön sulamisvesien kasaamia muodostumia.

Pisaranmuotoiset Drumliinit syntyvät, kun jäätikkö etenee kallioytimen ylitse. Kallio kovertaa jäähän kolon, joka täyttyy ympäriltä puristavasta pohjamoreenista.

Silokalliot syntyvät, kun jään alle kasaantunut hienompi aines hioo kalliot sileiksi jään yulosuunnan puolelta. Silokallion suojasivu on yleensä rosoinen ja jyrkkä, joskin rannikon matalat loudot ovat kuluneet sileiksi kauttaaltaan.

Topografia = korkokuva

Esimerkki topograaffisesta kuvasta.

Laaksojäätikkö liukuu painovoiman ansiosta laaksoja pitkin rinnettä alas kuluttaen samalla kallioperää koko kosketus alueeltaan. Liikkuvat jäätiköt repivät kalliosta palasia, murskaavat palat allaan ja kuljettavat sen kohti laaksoja.

a palasia, murskaavat palat allaan ja kuljettavat moreenin kohti laaksoja

KPL 18.

Eroosiolla tarkoitetaan kallioperän ja maaperän kulumista veden, tuulen, aallokon tai jään kuljettaessa rapautumistuotteita paikasta toiseen. Eroosiovoimat kuluttavat maa- ja kallioperää, kuljettavat eroosio- ja rapautumistuotteita sekä lajittelevat ja kasaavat ne lopulta jonnekkin muualle.
Maan pinnan muodoista on nähtävissä, mitkä eroosiovoimat ne ovat synnyttäneet.

Kun virtaava vesi valuu alaspäin, kuluttaen samalla jokijuomaa. Mitä kovemmin vesi virtaa, sitä suurempia kappaleita se voi kuljettaa mukanaan. Pohjaeroosio kaivaa jokea koko ajan syvemmälle ja sen reunoista tulee jyrkkiä. Kun virtaama vesi vähenee sekä joen nopeus hidastuu, suuremmat kappaleet jäävät pohjaan, se saa joen madaltumaan.

Tuulen aikaan saama vesimolekyylien pystyliike, synnyttää aallokkoa. Mitä voimakkaampi tuuli on sitä korkeampia aaltoja syntyy. Loivilla rannoilla allokon voima on pienempi kuin syvillä rannoilla. Aallot kuluttavat rantaa, josta voi syntyä rantatörmiä. 

Tuulen kuljettamat pienet hiekanjyvät kuluttavat kalliota ja saavat aikaan sienikallioita. Sienimäinen muoto johtuu siitä, että tuuli ei jaksa nostaa hiekkaa tarpeeksi ylös jolloin se raastaa kallion pintaa keskeltä ja alhaalta.

lähde : https://www.google.fi/search?q=sienikallio&espv=2&biw=1920&bih=955&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ei=JAPFVKXAOMLZapusgWA&ved=0CAYQ_AUoAQ&dpr=1#tbm=isch&q=mushroom+rock&imgdii=_&imgrc=sQ8cMEEl_HQRbM%253A%3BuRoyHvztgq70RM%3Bhttp%253A%252F%252Fstatic.panoramio.com%252Fphotos%252Flarge%252F59365642.jpg%3Bhttp%253A%252F%252Fwww.panoramio.com%252Fphoto%252F59365642%3B1024%3B683

KPL 17.

Eksogeeniset prosessit saavat energiansa auringosta. Ne muokkaavat maisemaa kuluttamalla, kujettamalla ja kasaamalla ainesta.
Rapautuminen tarkoittaa kiviaineksen hajoamista lämpötilan vaihtelun, veden, ilman tai eliöiden vaikutuksesta.
Kallioperän ominaisuudet vaikuttavat rapautumisnopeuteen : kova kallioperä rapautuu  hitaammin kuin pehmeä. Rapautumisen seurauksena muodostuu kivennäismaalajeja, jotka sekoittuvat eloperäiseen ainekseen muodostaen maaperän.

Rapautuminen voidaan jakaa fysikaaliseen, kemialliseen ja organogeeniseen rapautumiseen:

-Fysikaalisessa rapautumisessa lämpötilan vaikutukset saavat kiviaineksen murenemaan. Lämpimässä kiven mineraalit laajenevat ja kylmässä ne supistuvat, toistuva vaihtelu saa kiven halkeamaan.

-Kemiallisessa rapautumisessa veteen liuenneet hapot liuottavat kiviaineksen mineraaleja. 

-Organogeeninen rapautuminen on eliöiden aiheuttamaa rapautumista, sitä ilmeenee fysikaalisena että kemikaalisena rapautumisena. Kasvien juuret kasvavat kallion halkemiin, niin että kallio halkeaa. Jäkälät erittävät happoa kallioon, ja rapauttavat sitä niin.

KPL 16.

Vulkanismi eli tuliperäinentoiminta on ilmiö, jossa maansisäinen kuumuus purkautuu sulana kiviaineksena eli magmana. Maan pinnalle joutunutta magmaa kutsutaan laavaksi.

Tulivuoret voidaan jakaa kahteen eri tyyppiin, kerros- ja kilpitulivuoriin

Kerrostulivuoret ovat kartion muotoisia ja jyrkkärinteisiä. Ne ovat muodostuneet vulkaanisen tuhkan ja laavan kerroksista.

Kerrostulivuoren laava on suurimmalta osalta (Si) piitä, joten se on hidasliikeistä.

Kilpitulivuori on leveä ja loivarinteinen. Ne syntyvät virtaavasta ja juoksevasta laavasta.

Tulivuoren rinteillä voi tapahtua joskus polttavia kaasupurkauksia, joista muodostuu pyroklastisia pilviä.

Pilvi on tuhkasta painava ja etenee siksi maanpintaa pitkin. Sen nopeus voi olla 600km/h ja se tuhoaa kaiken alleen osuvan.

Japanissa on 9 tulivuorta, ja korkein niistä on Fuji (富士山). Fuji on japanilaisille pyhä vuori, joka on ollun suntolaisuuden merkittävä symboli jo satojen vuosien ajan. Lisäksi se on ollut merkittävä maalaustaiteen ja kirjallisuuden motiivi.

Fuji 富士山

lähde : http://fi.wikipedia.org/wiki/Fuji_(vuori)#mediaviewer/File:01_Fujisan_from_Yamanakako_2004-2-7.jpg

KPL 15.

Maapallon kuori ja kivet muodostuvat pääosin mineraaleista. jotta aine voidaan luokitella mineraaliksi, sen täytyy olla liinetä eli homogeenin (syntynyt luonnon prosessissa).
Maasälvä ja kvartsi  muodostavat n.60% maankuoresta.
Kivet koostuvat mineraaleista. Mineraalit ovat siis kivilajien perusrakenneosasia ja tavallisesti niitä on yhdessä kivilajissa 3-5 erinlaista.
Esimerkiksi graniitti koostuu kvartsista, maasälvästä ja kiiltelstä. Yhden mineraaliosasen eli rakeen koko kivilajissa on tavallisesti noin 0,1-1 mm.
Sitä kutsutaan yös nimellä kideyksilö eli kide.
Useat kivilajit muodostavat yhdessä kallioperän. kallioperä on kiinteä maankuori, joka on muodostunut eri kivilajeista. Kallioperä on usein irtainten maa-ainesten peitossa.
Sellaisia mineraaleja, jotka ovat usein muodostamassa kivilajeja, kutsutaan kivimineraaleiksi tai kivilajeja muodosraviksi mineraaleiksi.
Malmimineraalit sisältävät metallia niin paljon, että metallin rikastaminen mineraalista on taloudellisesti kannatavaa.
Magmakivet syntyvät maan kuoren sisällä olevasta magmasta. Magmakiven ominaisuudet riippuvat siitä kuinka nopeasti se on jähmettynyt. Magmakivet jaetaan syväkiviin ja pintakiviin.

Japanista ei olla löydetty paljoa mineraaleja.

KPL 14.

Maapallo sai alkunsa pöly- ja kaasupilvistä noin 4,6 miljardia vuotta sitten eli samaan aikaan muun Aurinkokunnan kanssa.

Kun maapallo muodostui, niin alussa se oli todella kuuma planeetta, jonka lämpötilaa nosti jatkuva
"meteoriitti pommitus". Kun sateet nostivat yhä lämpötilaa, niin raskaammat alkuaineet, kuten rauta ja nikkeli sulivat ja sitten alkoivat vajota kohti maapallin sisäosia. Samalla ne työnsivät kevyempiä aineita tieltään kohti Maapallon pintakerroksia. Siten maapallolle syntyi kerroksellinen rakenne.

Sateiden loputtua maapallon pinnalle alkoi jähmettyä kiinteä kivikehä eli litosfääri.

Maapallon paksuus on noin 2460km, jolloin maapallon keskukseen on matkaa 1230km.
Maapallon keskuksessa on kuuma ja sula sisäydin. 

Kiinteän ytimen ympärillä on sulasta raudasta muodostunut 2 250 km paksu ulkoydin.
Sulan ulkoytimen aines on liikkeessä sisäytimen ympärillä, mikä aiheuttaa voimakkaita sähkövirtoja.
Nämä sähkövirrat muodostavat maapallon magneettikentän. Magneettikenttä voidaan havaita esimerkiksi kompassilla.

Magneettikenttä on elämän kannalta ratkaisevan tärkeä, koska se suojaa maapalloa avaruudesta saapuvalta kosmiselta säteilyltä.
Magneettiset navat ovat ytimen virtausten takia liikkeessä.


MAAN RAKENNE : (ylhäältä alas)
-Litosfääri, sulaa kiveä ja n.70km paksu (kuori)
-Astenosfääri
-Ylävaippa, (astenosfääri ja ylävaippa ovat yhteensä n.250km paksu)
-Alavaippa, kuumuus +1600 - +4000 astetta
-Ulkoydin, sulaa rautaa ja kuumuus +4400 - +6100 astetta
-Sisäydin, kiinteää rautaa ja kuumuus +5500 astetta



Litosfäärilaattoja on koska maankuori halkeilee. Konvektiovirtausten takia laatat ovat jatkuvassa liikkeessä, jolloin syntyy törmäys- ja erkanemissaumoja. Näille alueille syntyy vuoristoja ja tulivuoria. Laattojen törmäyskohdilla esiintyy maanjäristyksiä.

KPL 13.

BIOSFÄÄRI on maapallon pinnan alue, jossa elämä on mahdollista.

Biosfääri muodostuu sinne, missä ilma, vesi ja maaperä yhdistyvät.
Biomi on laaja-alainen ekosysteemeistä ja paikallisista alueista koostuva kokonaisuus.
Biomi muodostaa ympäristön eliöille, maaperän ja ilmaston kanssa.

Japanissa biomeita esiintyy kaksi; troopinen kuivametsä ja lauhkea seka- ja lehtimetsä. Lauhkea ilma johtuu Japanin vuoristosta, joka peittää Japanin maastosta n.80%.

Trooppinen sademetsä : Ikivihreä ja todella tiheä sademetsä. Maapallon monimuotoisin kasvillisuus vyöhyke. Näissä esiintyy ainakin puolet maapallon eliölajeista. Vuotuinen sademäärä on aina yli 1500ml.

Savanni : Trooppinen kasvillisuusvyöhyke, jossa kasvaa ruohoa, puita ja pensaita. Sade- ja kuivakausi vaihtelevat.

Aavikko : aavikko/autiomaa on kuivin kaikista kasvillisuusvyöhykkeistä. Päivällä on todella kuuma ja yöllä taas todella kylmä. Aavikot peittävät viidennesosan maapallon pinta-alasta.

Nahkealehtinen kasvillisuus/välimeren kasvillisuus : Esiintyy talvisateiden alueella. Puut n. 5-10m korkeita ja kasvit ovat sopeutuneet kesien kuivuuteen ja kuumuuteen.

Havumetsä/taiga : Ikivihreitä havupuita, jotka ovat sopeutuneet kymiin talviin. Aluskasvillisuutta ovat sammaleet ja jäkälät jne.

Tundra : Kylmä, keskilämpötila on alle +10 astetta, ei puita ja ikiroudassa oleva maanpinta.
Samanlaista aluskasvillisuutta kuin taigassa, mutta ne kasvavat sulaneissa kohdissa.

Vuoristojen kasvillisuus : ei yhtenäistä kasvillisuutta, mitä korkeammalle mennään, sitä pienempi kasvillisuus.

lähde : www.google.fi
kuivametsää

lähde : www.google.fi
sekämetsää

KPL 12.

Maaperä on kallioperän päällä oleva irtomaakerros.

lähde : www.google.fi

Maaperä korostuu maalajeista, jotka sisältävät lajitteita. Maalajit jaetaan kallioperästä rapautumalla irronneisiin kivennäismaalajeihin ja eloperäisiin eli orgaanisiin maalajeihin.
Maannos on maaperän yläosaan kehittynyt kerroksellimem rakenne. Pystyleikkaksessa maannoksella on tietynlainen kerrollisuus eli profiili.


Maalajit jaetaan kivennäismaalajeihin ja eloperäisiin maalajeihin.

Japanissa on suurimmaksi osaksi vuorimaannosta. Vuorimaannos on kivinen ja kuiva maasto.

Yhdessä kallioperä ja maaperä muodostavat maankamaran.

Maannos on maaperän yläosaan kehittynyt kerroksellinen rakenne, sen on saanut aikaan maaperän, ilmaston, rapautumisen, kasvillisuuden ja hajoittajien yhteisvaikutus.
Maannokset ovat erinlaisia eri leveysasteilla.

KPL 11.

Kasvihuoneilmiö on maapallon nykyisten elinolosuhteiden perusta. Kavihuinekaasujen lämmittävän vaikutuksen seutausta on kasvihuoneilmiö.
Tärkeimpiä kasvihuonekaasuja ovat hiilidioksidi, metaani, vesihöyry ja otsoni.
Osa maapallolta lähtevästä ulossäteilystä heijastuu takaisin tai absortuu kasvihuonekaasuihin, jolloin maapallon ilmasto lämpenee.

Maapallolla vaihtelevat lämpökaudet ja jääkausiajat. Elämme parhaillaan jääkauden keskellä olvevaa lämmintä interglasiaalijaksoa.
Ilmastonmuutosta emme voi hidastaa muulla kuin vähentämällä hiilidioksidi päästöjä, vesihöyryyn emme voi vaikuttaa.

Maapallon kiertoradassa tapahtuu säännöllisiä ilmastoon vaikuttavia muutoksia. Niitä kutsutaan serbialaisen Geofyysikon mukaan MILANKOVITCHIN SYKLEIKSI.

Maan kiertorata Auringon ympäri on soikea. Radassa tapahtuu muutoksia soikeasta pyöreämpään
98 000 vuoden sykleinä.

Maan akseli kiertyy vaappuvan hyrrän tavoin, ja tätä kutsutaan prekekssioksi.

KPL 10.

Ilmasto on käsite, joka määritellään laskemalla keskiarvoja ja tapahtumia säähavannoissa


Ilmastoon vaikuttavia tekijöitä ovat korkeus merenpinnasta, merivirrat, leveyspiiri ja sijainti.

Trooppiset ilmastot sijoittuvat päiväntasaajan molemmin puolin ja jokaisen kuukauden keskilämpäötila ylittää 18 c. Lämpötila ei eroa eri vuodenaikoina toisistaan ja vuotuinen sademäärä on suuri.
Tähän kuuluvat sademetsä-, savanni- ja monsuuni-ilmastot.

lähde : www.google.fi

Kuivat ilmastot sijaitsevat kääntöpiirien molemmin puolin. Laskevat ilmavirtaukset ovat alueella vallitsevia ja siksi sademäärä jää vähäiseksi tai kausittaisiksi. Sää on yleensä selkeeää ja lämmintä tai kuumaa. Aavikko- ja aroilmastot kuuluvat tähän ryhmään.

Lauhkeat ilmastot sijoittuvat käntöpiirien ja napapiirien välisille alueille. Lauhkeus aiheutuu usein meren läheisyydestä.
Jää- ja viileät ilmastot sijoittuvat napojen läheisyyksiin, jääilmastot ovat tietysti lähempänä napaa.

KPL 9.

Ukkonen syntyy, kun kumpupilven huippu nousee korkealle reoposfääriin ja lämpötila laskee 10-20 pakkasasteeseen.
Ukkospilven yläosaan syntyy jääkiteitä ja keskiosaan alijäähtyneitä vesipisaroita tai lumihiutaleita. 

Kerrokset varautuu sähköisesti : pilven yläosa positiivisesti ja keskiosa negatiivisesti. Kun jänniteero kasvaa pilvessä riittävän suureksi, se purkautuu salamana.
säällä takoitetaan ilmanston hetkellistä tilaa, kun taas ilmasto on pitkempi aikajakso.
säänääriilmiö on normaalista poikkeavia "säätapahtumia".

lähde : www.google.fi

Syklonit ovat liikkuvia matalapaineita,ja ne syntyvät kun napa-alueen kylmä ilmamassa kohtaa hepo-asteiden lämpimän ilmamassan.

Syklonin kielekkeen etureunaan syntyy lämmintä rintamaa ja kielekkeen takareunaan syntyy kylmää rintamaa. Kun kylmärintama saavuttaa lämpimän rintaman, niin syntyy okluusiorintama.

KPL 8.

Veden kiertokulussa vettä haihtuu jatkuvasti ilmakehään. Kun vesi palautuu ilmakehästä maahan, puhutaan sateesta.
Sade syntyy, kun ilman suhteellinen kosteus saavuttaa kastepisteen eli on 100% ja vesihäyry tiivistyy
noki-, suola- ja pälyhiukkasten ympärille.

Lähde : www.google.fi

Sadetyyppejä ovat konvektiosateet, orografiset sateet ja rintamasateet.

Konvektiosateita syntyy, kun Aurinko lämmittää voimakkaasti maanpintaa ja maa lämmittää yläpuolella olevaa ilmaa.
Sitten lämmennyt ilma kohoaa nopeasti korkealle, jolloin kosteus tiivistyy kumpu- ja ukkospilviksi.

Orografiset sateet eli vuoristosateet syntyvät, kun mereinen ja kostea ilmamassa kohtaa rannikon tai vuorenrineen ja kokoaa ylöspäin.

Rintamasateita esiintyy polaarintamassa sykloneiden yhteydessä. Sade syntyy, kun kylmä ilmassa pakottaa lämpimän ja kostean ilman kohoamaan ylös.

KPL 6.

Vesikehä eli hydrosfääri muodostuu maapallon kaikesta mersissä, mantereilla ja ilmakehässä olevasta vedestä.
N.97%
Noin 97% maapallon vesistä on suolaista vettä ja vain noin 3% makeaa vettä.
Pohjavesi on tärkein makean veden lähde.
Veden kiertokulku eli hydrologinen kierto kuvaa veden kulkua vesivarastosta toiseen sekä veden olomuodon muuttumista.
Vuorovesi aiheutuu Auringon ja Kuun vetovoimasta sekä maapallon pyörimisestä akselinsa ympäri.

Pintavesiksi kutsutaan vesiä, jotka sijaitsevat joissa ja järvissä.
Vedellä on kolme olomuotoa maapallon lämpöoloissa :
1. VESIHÖYRY (kaasu)
2. VESI (neste)
3. JÄÄ (kiinteä)

lähde : www.google.fi

härmistyminen on kaasun muuttumista kiinteäksi, tiivistyminen on kaasun muuttumista nesteeksi, jähmettyminen on nesteen muuttumista kiinteäksi, höyrystyminen on nesteen muuttumista kaasuksi,
sulaminen on kiinteän muuttumista nesteeksi ja viimeisenä sublimoituminen on kiinteän muuttumista kaasuksi.

KPL 7.

Meret jaetaan valtameriin ja sivumeriin. Sivumeret jaetaan edelleen välimeriin, sisämeriin ja reunameriin.
Merenpohja topografia on vaihteleva. Mantereita reunustaa mannerjalusta, joka vaihtuu mannerrinteeksi ja edelleen syvänmeren tasangoksi.
Mannerlaattojen erkanemiskohdissa sijaitsevat valtameren keskiselänteet, joissa syntyy uutta merenpohjaa.
Valtamerissä on sekä pintasuuntaisia pysyviä merivirtoja että pystyvirtauksia,
Pintasuuntaiset merivirrat jaetaan lämpimiin ja kylmiin.
Kumpuamista tapahtuu, kun merivirta törmää mannerjalustaan tai kylmä ja lämmin merivita törmää toisiinsa. Sitä aiheuttaa myös maatuuli.
Aikaisemmin mainittu Topopgrafia on merenpohjan pintamuoto.

Lähde : www.google.fi

Ristiaallokko syntyy kun kaksi eri suuntaan menevää aaltoa yhtyy yhdeksi aalloksi.

Hyökyaallot eli Tsunamit ovat merenalaisien, maavyöryjen tai tulivuoren purkauksien synnyttämiä jättiläis aaltoja, jotka kulkevat ensin merenpohjaa, mutta tarpeeksi matalalla, ne nousevat ylös ja aiheuttavat massiivisia tuhoja, jos vain aallon alla on asutusta.

Japanissa tapahtui vuonna 2011 11.päivä maaliskuuta Töhukun alueella Sedain kaupunkialueela maanjäristys.

Lähde : fi.wikipedia.org

Järistyksen keskipiste oli 32km syyvyydessä ja sen voimakkuus oli 9,0 momettimagitudia. Alueella tapahtui myös satoja jälkijäristyksiä.
Kuolleita löydettiin n.15 830.

KPL 5.

Auringon säteily jakautuu maapallolle epätasaisesti mikä aiheuttaa ilmanpaine-eroja maanpinnalla.
Juuri ilmanpaine-eroista maapallon tuulet syntyvät. Tuulet puhaltavat korkeapaineesta matapaineeseen. 

Matalapaineet sijaitsevat päiväntasaajalla ja polaaririntamissa.
Myrskyt syntyvät korkean matalapaineen yhteydessä.

Kun aurinko lämmittää maanpintaa niin sen yläpuolella oleva ilma lämpenee ja alkaa laajenemaan, jonka jälkeen se kohoaa ylös. Tätä kutsutaan konvektioksi.

Talvimonsuunin aikana Aasian ylle muodostuu korkeapaine ja kuivat, manteresiet tuulet puhaltavat Euaraasian sisäosista kohti Intian valtamertä. 

Kesämonsuunissa korkeapaine on valtamerellä, jolloin tapahtuu vastainen reaktio, eli tuulet puhaltavat mereltä mantereelle.

Kun kylmät ja lämpimät ilmamassat kohtaavat, kylmä ilma pakottaa lämpimän ilman kohoamaan. Tämä saa aikaan polaaririntaman matalapaine alueiden kehittymisen.Tällä alueella syntyy kaikkina vuodenaikoina liikkuvia matalapaineita eli sykloneja. Kun aurinkämmittää maanpintaa niin sen yläpuolella oleva ilma lämpenee ja alkaa laajenemaan, jonka jälkeen se kohoaa ylös. Tätä kutsutaan konvektioksi.

KPL 4.

Ilmakehä eli atmosfääri koostuu kerroksista, jotka ymäröivät maapalloa.
Kerrokset (alhaalta ylöspäin) :

lähde : www.google.fi

1. Troposfääri; alapilvet ja keskipilvet.
2. Stratosfääri; otsonikerros, helmiäsi pilvet, yläpilvet ja UV-säteily.
3. Mesosfääri; valaisevat yöpilvet.
4. Ionosfääri (termosfäärin alaosa); revontulet ja meteroidit.
5. Termosfääri; gamma- ja röntgensäteily ja radioaallot

Maan magneettikentän vaikutusalueeksi kutsutaan Magnetosfääriksi.

Otsonikerros sijaitsee stratosfäärissä, ja se suojelee meitä UV-säteilyltä.

KPL 3.

Maa on lähes pyöreä. hieman navoilta litistynyt taivaankappale, eli geodi.

Aurinkovuorokausi on 24 tunnin pituinen  ajanjakso. Tällöin Maa pyörähtää kerran akselinsa
ympäri suhteeensa Aurinkoon.

Tähtivuorokausi on n. 4 minuuttia lyhyempi kuin aurinkovuorokausi. Se on aika, joka kuluu
maapallon pyörähtää kerran akselinsa ympäri suhteessa kauempana sijaitseviin tähtiin.

GTM : GREENWICH MEAN TIME

Vuodenaikojen vaihtelu johtuu Maan akselin kallistuskulmasta ja Maan kierrosta Auringon
ympäri. Akselin kallistuskulma pysyy samana
koko kierron ajan.

Japani on suurimmalta osalta +9 aikavyöhykkeellä, mutta aivan pohjoisin osa on
+11.













kuvan lähde : https://www.google.fi/search?q=vuorokausi&espv=2&biw=1920&bih=955&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ei=SM_EVKi7OMnraMvFgOgH&ved=0CAYQ_AUoAQ#tbm=isch&q=vuodenajat+maapallolla

KPL 2.

Aurinko on aurinkokuntamme suurin tähti. Se mahdollistaa elämän maapallolla.

lähde : fi.wikipedia.org/wiki/Aurinko

Aurinko muodostaa 99,8% Aurinkokuntamme massasta, eli se tekee siitä suurimman kappaleen aurinkokunnassamme. Se muodostuu pääosin vedystä ja heliumista.
Auringon ytimen lämpötila on n.15 miljoonaa astetta, mutta lämpötila auringon pinnalla paljon kylmempi verrattuna ytimeen.


Planeetat jaetaan kahteen ryhmään :
1. kiviplaneettoihin
2. kaasuplanneettoihin

Kääpiöplaneetat ova pyöreitä, ja koostuvat kivestä ja jäästä.
Kuut ova planeettoja kiertäviä taivaankappaleita.

Asteroidit ovat epäsäännöllisen muotoisia kivestä, pölystä ja jäästä muodostuvia kappaleita. koko vaihtelee.

Meteoroidi ovat pienempiä kuin asteroidit!
Meteoroidit puolestaan muodostuvat kivestä ja metallista.

Auringon pintaa kutsutaan fotosfääriksi.

KPL 1.

Maantiede eli geografia on yleissivistävä tieteenala, joka tutkii maapallolla esiintyviä luonnon ja ihmisen aikaansaamia ilmiöitä ja niiden syy-seurantasuhteita sekä alueellista levinneisyyttä.
                                                                                                             
                                                                                                   

Maisemaa Japanista

Maantiede jaetaan yleismaantieteeseen ja aluemaantieteeseen.

Yleismaantieteessä tutkitaan luonnon tai ihmisen
toimintaan liittyvää ilmiötä tai aihetta.

Aluemaantiedessä keskitytään tutkimaan rajattua aluetta,
kuten valtiota, kuntaa tai kaupunginosaa.

Kartografia eli karttaoppi on karttojen ruottamiseen keskittynyt tieteenala.

Jos tutkisimme Japania Aluemaantieteellisesti, niin Japanista saataisiin irti tietoa :
-Japanista löytyy yli kolme tuhatta saarta, joista tärkeimmät ovat Hokkaido, Honshu (pääsaari),
Shikoku ja Kyushub. 

-Japanin kokonaispintala on n.377 835 neliökilometriä, josta 75-80% on vuoristoa tai metsää.

Karttaprojektio on menetelmä, jossa Maan pinta  tai osa siitä projisoidaan eli siirretään kaksiulotteiselle tasolle kartaksi.










kuvan lähde : https://www.google.fi/search?q=japanese+nature&espv=2&biw=1920&bih=955&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ei=k87EVJLgDtDsaL_vgNAC&ved=0CAYQ_AUoAQ